Vishera

Visheran isä Bulldozer oli entinen laukkaratsu hienosta suvusta. Ori itse ei pärjännyt laukkaradoilla ja se myytiinkin jo nuorena eteenpäin. Kierreltyään useamassa kodissa Bulldozer löysi vuosien jälkeen tiensä Marc Jacobsin talliin, jossa siitä alettiin koulia esteratsua ja jalostusoria. Rakenteeltaan erinomainen ori niittikin näyttelymenestystä, mutta korkeammilla esteradoilla se ei herkän luonteensa vuoksi pärjännyt mainittavammin. Bulldozer jätti jälkeensä vain kolme jälkeläistä, joista hyvien emien ansiosta kuoriutui kelpo esteratsuja. Bulldozer jouduttiin lopettamaan pian jalostuskäyttöön siirtämisen jälkeen jännevamman vuoksi 18-vuotiaana.

Bulldozerin isä Opteron oli huippujuoksija lyhyillä matkoilla ja sen varsoilta odotettiin paljon. Opteron osoittautui kuitenkin kehnoksi periyttäjäksi, sillä sen varsoista valtaosa osoittautui liian hitaiksi laukkaradoille. Opteron onkin jättänyt useamman kenttä- ja esteratsun, kuin laukkaratsun.

Opteronin molemmat vanhemmat, rautias 168cm korkea Bobcat ja musta 165cm korkea Queen of Diamonds, olivat niinikään myös lyhyiden matkojen menestyneitä juoksijoita. Molemmat hevoset olivat arvostetun Upton Racehorses -siittolan omistuksessa ja ne juoksivat omistajalleen tukoittain rahaa. Bobcat osoittautui erittäin suosituksi jalostusoriksi ja se jättikin jälkeensä kolmisenkymmentä varsaa. Sen sijaan Queen of Diamonds astutettiin useita kertoja, mutta se jätti jälkeensä ainoastaan kaksi varsaa jäätyään monta kertaa tyhjäksi. Bobcat lopetettiin kunnioitettavassa 25 vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi ja Queen of Diamonds pari vuotta nuorempana, 23-vuotiaana, vanhan kinnervaivan alettua vaivata sitä uudestaan.

Visheran isänemä Lilou de Giles oli ranskalaisen Jacques Bourreaun kasvattama ja kilpailuttama tamma, joka myytiin Iso-Britannialaiselle siittolalle. Lilou de Giles oli vain hieman keskivertoa parempi laukkaratsu, mutta sen suku oli hyvä, joten sitä arvostettiin emätammana. Jätettyään viisi jälkeläistä, joista kaikki muut paitsi Bulldozer kehittyivät oiviksi laukkahevosiksi, tamma jätettiin eläkkeelle ja lopulta lopetettiin 22-vuotiaana selkävaivojen vuoksi.

Lilou de Gilesin vanhemmat olivat ruunikko 162cm korkea Charlemagne ja musta 163cm korkea Léontine I. Molemmat kilpailivat lyhyillä matkoilla voitokkaasti ja ne jättivät useita hyviä varsoja jälkeensä. Charlemagne oli arvostettu ja pidetty isäori, joka jätti erityisesti hyviä tammavarsoja. Léontine I palkittiin erityisen hyvistä jälkeläisistään Ranskan laukkahevospäivillä. Charlemagne löydettiin laitumelta kuolleena 24 vuoden iässä ja Léontine I lopetettiin samoihin aikoihin 20-vuotiaana ruuaan imeytymishäiriöiden vuoksi tamman laihduttua hälyttävän paljon.

Duchess C, Visheran emä, kilpaili kokemattoman ratsastajansa kanssa 120cm luokissa menestyen kivasti. Erityisen hyväksi tamma ei koskaan kehittynyt ratsastajastaan johtuen, mutta tamma hyppäsi erittäin hyvällä tekniikalla ja se oli helppo ja miellyttävä ratsastettava. Myöhemmin Duchess C:llä kilpaillut Calista Nelson teetti tammalla kaksi jälkeläistä, joisa Vishera myytiin ja toisen Nelson piti itsellään. Edelleen Calista Nelsonin omistuksessa oleva Duchess C viettää rauhallisia eläkepäiviä maalaistallissa nauttien rauhallisista kävelyretkistä omistajansa kanssa.

Duchess C:n isä Lord Protector oli menestyksekäs esteratsu, joka kilpaili 160cm luokissa kansainvälisellä tasolla. Saksalaisen siittolan omistama ori jätti useita esteratsuja jälkeensä, mutta sitä käytettiin myös kenttäratsujen jalostukseen hullunrohkean luonteensa vuoksi. Lord Protector olisikin toisella ratsastajalla saattanut pärjätä myös kenttäratsastuskilpailuissa erinomaisesti, vaikka sen kestävyyskunto ei ollutkaan huippuluokkaa.

Lord Protectroin isä, ruunikko 169cm korkea Chancellor, menehtyi melko nuorena, vain 12-vuotiaana, loukattuaan itsensä maastoesteradalla. Chancellor kilpaili niin este- kuin kenttäratsastuksessa hyvällä menestyksellä, vaikka ihan huippuhevonen se ei ollutkaan.

Priscilla, Visheran isänemänemä, oli 168cm korkea raudikko, jolla kilpailtiin pääasiassa esteratsastuksessa. Kansainvälisille radoille Priscillan kanssa ei edetty, mutta kotimaassaan Belgiassa tamma oli huippunimiä, jonka orivarsaa Taggartia on pidetty yhtenä belgianpuoliverisjalostuksen huippuedistäjänä.

Visheran emänemä Rozenn de Tremblay oli lähinnä ratsastuskouluhevosena toiminut kuvankaunis tamma, jonka kanssa muutama oppilas kilpaili osa hyvin, osa huonosti menestyen. Oikukas Rozenn de Tremblay oli hyvin tarkka ratsastajansa avuista ja sen kanssa pärjäsikin vain taitavimmat oppilaat. Saksalainen ratsastuskoulu pyöritti myös pientä jalostustoimintaa eläköityneillä ratsastuskouluhevosillaan ja niin Rozenn de Tremblaykin jätti kaksi varsaa ennenkuin sen jalat alkoivat vaivaamaan, niin että se lopetettiin 23 vuoden iässä.

Rozenn de Tremblayn isä Predator oli mustankimo 167cm korkea esteratsu, joka kilpaili Saksan kansallisissa kilpailuissa hyvin menestyen. Kansainvälisissä kilpailuissa Predatorin ratsastaja ei koskaan pärjännyt mainittavasti ja siksi Predatorinkaan kanssa ei lähdetty tavoittelemaan maailmanvalloitusta. Hyvin suosituksi jalostusoriksi Predator tuli periytettyään hyvää rakennetta jälkeläisilleen.

Rosemonde, Rozenn de Tremblayn emä, oli tyttärensä kanssa samassa ratsastuskoulussa opetushevosena. Rosemondella oli oma vakiratsastaja Eamon van Aller, joka kilpaili tammalla pärjäten ratsastuskoulutaustaiseksi parivaljakoksi erittäin hyvin. Eamon ostikin Rosemonden kolmannen ja viimeisen varsan itselleen ja kouli tästä 140cm ratojen ruusukehain. Ansaittuja eläkepäiviään Rosemonde pääsi viettämään ratsastuskoulun toisen oppilaan vanhempien luokse pieneen talliin, jossa se lopetettiin huikeassa 28 vuoden iässä.